Kestovaippailua

Parisen viikkoa ollaan nyt pojun kanssa kestoiltu erittäin mukavasti. Innostuksen kestoiluun laittoi aluilleen äitini. Äitini kävi kestovaippakurssiin ja onkin väsännyt pojalle nyt yli kaksikymmentä M-koon All in one- vaippaa. M-koko onkin nyt meillä käytössä ja hyvin on toiminut. Parit ohivuodot on koettu kun kesti vähän aikaa ennen kuin osasi pukiessa kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin, kuten, että vaippa tulee selkä vasten hyvin.

Imuina meillä on perhosimut, joita äitini on tehnyt bambukankaasta ja päällä on joustofrotee. Kätevät kun neppareilla saa taiteltua ne näppärästi. Muutama taittelu bambuimukin löytyy, mutta parhaimmaksi ollaan koettu tuo perhosimu.

Yöllä käytetään kertakäyttövaippaa, sen takia kun en ole saanut aikaiseksi kokeilla millainen imuosasto yöksi pojalle riittäisi. Veeti kun nukkuu öisin sellaiset 7-10h unet. Mielessä on käynyt, ettei poika herää sitten märän vaiapn takia aikaisemmin, kun tuntuu uni muuten kyllä maistuvan. Ehkä jossain vaiheessa yövaippaakin kokeillaan.

Hyvin on huomannut kuinka jätteiden määrää pienenee tuntuvasti kun kestot on käytössä. Joka toinen päivä tulee pestyä sitten vaippapyykki ja laitettua kuivauskaappiin kuivumaan. Ne ovat sitten seuraavana aamuna jo kuivat,
Tällä hetkellä kertakäyttövaippoja on puolitoista pakettia vielä 2-kokoa, joten taitaa jäädä osa niistä käyttämättä. Yksi vaippa yössä kun menee niin se ei paljoa ole. Se myös tuntuu kukkarossa. Vaikkakin kestoihinkin on uponnut varmaankin n.350e. Tarkkaan en ole laskenut. Äitini kun on ilmaiseksi vaipat ommellut ja itse olen sitten tarvikkeita ostellut. Mutta tuolla hinnalla on jo ostettu L-koon vaippakankaat ja nepparit. Neppipressi oli isoin hankinta, ylimääräiseni leukoineen se kustansi n. 140-150€. Mutta nepparit toimivat hyvin, paljon paremmin kuin nukkaa keräävät tarrat.

Hyvin toimii meillä kestot niin vaipan täyttäjä kuin vaippojen pesijä ovat tyytyväisiä. Suuri kiitos vaan mummolle, että houkutteli kestoja käyttämään ja on niitä viitsinyt meille väsätä. Paras joululahja ehdottomasti!

 

 

Aivan ihania kankaita on löytynyt vaippakankaiksi. Onkin ilo käyttää kestoja kun ne näyttävätkin niin ihanilta.

Kirppislöydöt

Eile aamuna tuli pyörähdettyä Korialla kirpparilla ja alle kympillä tarttui mukaan kaksi kassillista kamaa. Lähinnä pojulle vaatteita ja muutama lelu, mutta löytyi sieltä sitten pari kehystä ja koiralle hihnakin.

Hattuja ja bodyja

Ihana fleecepuku!

 Vaatteiden suhteen tykkään tehdä kirppislöytöjä. Osa pojan vaatteista on minun vanhojani, jotka äitini on hienosti säästänyt, osa sitten lahjaksi saatuja ja pieni osa on ostettuja. Ihan alussa joutui ostamaan 50cm vaatteita kun kaikki jo hankkimani ja saamani vaatteet olivat silloin pienelle nyytille aivan liian isoja 56-60cm. Kirppareilta ei löytynyt pieniä kokoja, mutta onneksi Lindex ja H&M pelastivat ja sieltä löytyi pienelle miehelle hellevaatteet.

Tällä hetkellä pojulle meneekin 62-68cm vaatteet, mutta kohta nekin ovat pienet..

Vauvan kuudes aisti

Voi sentään mistä nuo pienet kääröt sitten tietävät huutaa juuri kun;

* olet saanut tehtyä aamupalan valmiiksi ja olet haukkaamassa ensimmäistä palaa leivästä
* olet ahertanut ruuan valmiiksi ja haarukka on menossa suuhusi
* takassa loimuaa tuli ja saat itsesi väännettyä juuri ihanasti kultasi kainaloon
* valmistellut tunnin verran koiralle treenejä

Tuossa muutama esimerkki. Kummasti ne tietävät ajoittaa juuri itkunsa "sopivaan" kohtaan muistuttaen, että hei minä olen täällä. Nyt ymmärrän todellakin sen miten äitini oli onnessaan kun sai syödä lämmintä ruokaa. Tuolloin itse olin kai neljän-viiden vanha ja ihmettelin vain äitini sanomaa. Itse kun sain aina lämmintä ruokaa.

Meillä poju aloitti tämän kuudennen aistin käytön jo sairaalassa. Juuri kun sain haettua päiväsalista tarjottimen ja olin haukkaamassa ensimmäistä palaa leivästä alkoi lohduton huuto. Oma muona sitten jäähtyi ja tarjotintakaan en ehtinyt viemään takaisin "robotille".

Useasti sitten miehen kanssa tästä kuudennesta aistista heitelläänkin vitsiä. Poju kun tuntuu hallitsevan tämän asian liiankin hyvin.

Veikeää arkea aloittaa

Koira- ja kissablogit minulta jo löytyvät, mutta nyt tuntui olevan tarve kirjoittaa myös vähän muistakin asioista. Kuten vauvaperheen arjesta ja askareista, niin ja vaihtuvista projekteista. Tuntuu vaan mukavalta ajatukselta jakaa vähän asioita muiden kanssa ja kenties saada erilaisiin pulmiin vähän apuakin näin, tai ainekin hyviä vinkkejä.

Heinäkuussa jakauduin ja pieni poikamme näki ensi kertaa päivän valon. Sen jälkeen arki onkin sitten vähän muuttunut ja tuonut omia haasteita siten mukanaan.

Miekkosen ja pojan lisäksi talossamme asustaa 2 koiraa, kissa ja 3 marsua, joten vipinää piisaa karvajalkojenkin muodossa.

Mutta eiköhän tässä ollut tämä pieni avaukseni ja kiiruhdan tästä poikaa syöttämään. :)